Study on

Kerroinkin täällä lukevani pääsykokeisiin keväällä, hain siis opettajaksi yliopistoon.  Muistan, miten yksi ystäväni kysyi luenko 8 tuntia päivässä ja mietin vaan, että miten ihmeessä se olisi edes mahdollista koulun, työn ja harjoitusten ohessa. Viime kevät oli niin henkisesti kuin fyysisesti raskas, koulusta valmistuminen ja töidenteko veivät todella paljon energiaani ja olenkin iloinen, että se puurtaminen on nyt ainakin toistaiseksi ohi. Lisäksi olen ylpeä itsestäni, sillä osa ihmisistä ei työskentele ollenkaan opiskelujen ohessa, minkä toisaalta ymmärrän loistavasti. Itse haluan kuitenkin saada hieman "omaa rahaa" :) No, menin pääsykokeisiin sillä asenteella, että katson nyt millainen koe ylipäätään on. Erittäin vaikeahan se sitten oli ja kokeen jälkeen mieli oli vähintään epätoivoinen :D

Pääsin kuitenkin suureksi hämmästyksekseni pääsykokeen toiseen vaiheeseen eli haastatteluun, johon valitaan pieni osa ensimmäiseen osioon osallistuneista. Haastattelu meni ihan ok ja pääsin suht hyvälle varasijalle, josta viime vuonna olisi kouluun vielä otettu. Olin siis positiivisesti yllättynyt, että ensimmäinen hakukerta meni jo näin hyvin vähäiseen lukemiseeni nähden. Kuitenkin viime aikoina itselleni heräsi tunne ettei tämä koulu olekaan juuri minua varten eikä motivaationi koulutusta kohtaan ollut enää kovinkaan suuri. Lisäksi edessä olisi ollut muutto Raumalle, mikä olisi laittanut elämäni aivan uusiksi. 

 Hain keväällä myös ammattikorkeakouluun, josta en pahemmin puhunut kuin lähimmille ystävilleni. Laitoin ensimmäiseksi hakutoiveekseni kätilön. En tiedä tarkkaan, mistä tämä kiinnostus alaa kohtaan sai alkunsa. Muistan vain, että koulussa selailin amkin sivuja ja luettuani kyseisestä koulutuksesta halusin koittaa hakea siihen. Kätilöksi on suht vaikeaa päästä, tänä vuonna ensisijaisiahakijoita oli n.230 ja 22 otetaan sisään. Olin iloinen saadessani kutsun pääsykokeeseen, johon valittiin 80 mahdollista opiskelijaa. Heti kokeen ensimmäisen osion jälkeen näistä karsittiin puolet ja 40 pääsi haastatteluun. Tässä vaiheessa mietin, että vaikka en kouluun pääsisi niin olisin tyytyväinen päästessäni näinkin pitkälle. Tajusin myös viimeistään pääsykokeissa sen, miten vaikeaa on oikeasti päästä kouluun ja miten kova kilpailu opiskelupaikoista on.

 Koko kesäkuun ajan mielessäni pyöri stressi ensi syksystä. Pyörittelin mielessäni eri vaihtoehtoja uudesta työpaikasta ja mahdollisesta välivuodesta. Välivuosi 21- vuotiaana ei todellakaan kuulostanut houkuttelevalta, sillä tykkään opiskella ja olen niin kunnianhimoinen, että olisin ollut pettynyt itseeni jos en olisi kouluun päässyt, vaikka se olikin todella todennäköinen asia. Tykkään nykyisestä työstäni, työkaverit ovat mitä hauskimpia, mutta juuri tieto siitä etten tule tekemään sitä ollessani 30v, motivoi itseäni opiskelemaan ja hankkimaan koulutuksen. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan :D

Heinäkuun alussa sain yhden elämäni jännittävimmistä kirjeistä, josta paljastui tieto siitä, että pääsin kuin pääsinkin juuri kätilökoulutukseen. Kouluni kestää 4,5 vuotta, jonka aikana saan pätevyyden myös sairaanhoitajaksi itse kätilökoulutuksen lisäksi. Ilonkyyneliltä en välttynyt, niin helpottunut ja onnellinen olin. Rakastan noita hetkiä elämässä, jolloin on vaan niin ylpeä itsestään ja saavutuksistaan. :) Odotan innolla opintojen alkua elokuun lopussa, en malta odottaa että saan haalarit jalkaani! Opiskelumotivaationi on ihan huipussaan ja olen vain tajuttoman kiitollinen siitä, että sain opiskelupaikan, enkä joudu pohtimaan enää mitä teen seuraavan vuoden ajan.